Elämäni ikuisesti tärkein hevonen oli Briliant eli Antti, josta mainitsin ekassa blogi kirjoituksessani.
Eka kokemukseni Antin kanssa ei ollu kovin mukava oli talvi ja alkukäynneissä se lähti laukkaamaan täysillä
Yhteisiä hetkiä vietimme noin vuoden verran, jokaisen hetken tulen ikuisesti muistamaan. Koin Antin kanssa iloja ja suruja. Molemmat meistä luottivat toisiinsa ja koskaan en olisi tästä hevosesta halunnut luopua, mutta aina päätökset eivät ole omissa käsissä..
~ kai mä olin viel nuori ku mä tapasin sut, huomasin et mun sydän ei oo vielkään kadonnut, mutku tiesin et sua en voi omistaa kuiskaus kuului kaikki loppuu meistiki aikanaan, aatella miten pystyitkään mua satuttaa mun sydäntä jonka harva auki saa mut vaik kuin pahalta se nyt tuntuukaan mä en silti kai muit osaa rakastaa. Oot mulle aikaa pahaa vaa, mutku en helvetti vaan haluu unohtaa sua ja mua, meiksi aina sanotaa mun sydämmes on sulle aina paikka avoinna , en ois koskaan halunnu antaa sun lopettaa tätä mulle tärkeetä suhdetta, tuskaa kyyneleet nuo loputtomat virtaa ainiaan mut sua en tuu koskaan unohtamaan </3
~ nyt enää kuulen sun äänes unien takaa, ja taistelen harhoja vastaan, pilvet piirtää sun kasvos, tuuli kuiskaa nimesi, jäät sointuna kauniina soimaan, pilvet piirtää sun kasvot, näen valossa nimesi, saat mut aina paremmin voimaan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti